Haluatko tukea Lincoln Centeriä?

Tämä viikko on ollut mielenkiintoinen. Tutkimuskiireideni keskellä olen saanut postitse kaksi lahjoituspyyntöä: toisen esittävien taiteiden keskukselta, Lincoln Centeriltä ja toisen keskuspuistosta huolehtivalta Central Park Conservancylta. Molempien viesti on sama: pyyntö liittyä organisaation jäseneksi tai ystäväksi – lahjoittajaksi.

Tartu kiinni kävijään ja ystävysty!

Lincoln Centerin kirje on aavistuksen mielenkiintoisempi. En nimittäin ole tukenut organisaatiota aiemmin. Aktiivisena ja aloitteellisena Lincoln Center on huomannut, että kävin tammikuussa sen konserttitiloissa: filippiiniläisen musikaalilegendan, Lea Salongan, konsertissa. Tämä järjestettiin Lincoln Centerissä, osana American Songbook -konserttisarjaa.

Lincoln Center osoittaa aktiivisuuttaan ja tarttuu kiinni kävijään. Kuka olisikaan todennäköisempi lahjoittaja kuin sellainen, joko on ihastunut käydessään paikassa konsertissa?

Kirjeessä kosiskellaan liittymään Lincoln Centerin ystäväksi. Kaupallisella puolella puhuttaisiin kanta-asiakkaista, mutta yleishyödyllinen organisaatio haluaa astetta syvällisempää suhdetta.

Lincoln Center tarjoaa ystävälleen mahdollisuutta ostaa lippuja ennenkuin ne menevät julkisesti myyntiin. Lisäksi luvassa on kutsuja vain jäsenille suunnattuihin harjoituksiin sekä alennuksia lähiseudun liikkeisiin.

Rakastatko puistoasi?

Central Park on New Yorkin sydän. Ei siis ihme, että kosiskelu alkaa lauseella: "Oletko ollut rakastunut puistoosi lähiaikoina"?

"Puistosta voi nauttia sadoilla tavoilla ympäri vuoden: lenkkeilemällä puiden ympäröimänä, käymällä sunnuntaikävelyllä Mall-kävelykadulla, nauttimalla piknikistä, pelaamalla pallopelejä, katselemalla lintuja ja luistelemalla."

Jos nämä kirjeet olisivat tulleet minulla pari vuotta sitten, en olisi lahjoittanut. Syykin on selvä: minulla ei ollut suhdetta näihin paikkoihin. Lähes kolmen New York -vuoden aikana tuo suhde on kuitenkin muodostunut. Halu lahjoittamiseen on myös kasvanut.

Uskon täysipainoisesti amerikkalaisen varainhankinnan keskeisimpään mantraan: varainhankinta on suhteiden luomista ja pitkäjänteistä toimintaa. Ne suomalaiset taideorganisaatiot, jotka oivaltavat tämän jo nyt ja alkavat rakentaa pitkäaikaisia suhteita, saavat huikean kilpailuedun muihin verrattuna.

Tutkijan hattu päähän

Nyt palaan takaisin kahden tutkimuksen pariin. Toinen tutkimus käsittelee Dance Theatre of Harlemin varainhankintaa vuosien 2004 ja 2013 väliseltä ajalta. Toinen puolestaan koskee yliopistoiden varainhankintaa.

Mielenkiintoista ja inspiroivaa. Mutta kaikkiaan 45 haastattelun ja muun aineiston purkaminen sekä analysointi pitävät kiireisenä vielä huhtikuun loppuun asti.