lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kulttuurilta miljoona pois – varainhankinnan tärkeys korostuu

Törmään hämmentävän usein keskusteluissa seuraavanlaiseen ajatteluun: jos taide- ja kulttuuriorganisaatiot käynnistävät aktiivisen varainhankinnan ja saavat rahaa myös yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä, valtion rahoitus vähene entisestään. Valitettavasti tämä julkinen rahoitus saattaa vähentyä muutenkin. Ministeri Paavo Arhinmäki ilmoitti eilen, että ministeriön kulttuuriin ja taiteeseen kohdistuvista määrärahoista leikataan miljoona euroa.

Helpotuksen huokaus


Monet helpottuivat kuullessaan, että säästö on "vain" miljoona ja sekin otetaan ministerin omasta kakusta – siitä potista, joka on tarkoitettu yllättäviä tilanteita varten. Alunperin odotettiin 10 prosentin säästöjä, mutta säästöt jäivätkin tuosta kolmanekseen. Kansallisoopperan pääjohtaja Päivi Kärkkäinen huokasi helpotuksesta julkisesti.

Rahoituspohjan laajennus


Minkä vuoksi julkinen ja yksityinen raha koetaan Suomessa mustavalkoisesti toistensa kilpailijoiksi? Eikö olisi kaikkien edun mukaista, että kulttuurin ja taiteen julkinen rahoitus jakautuisi nykyistä useammalle taholle ja että se toimisi sulassa sovussa yksityisen rahan kanssa.

Rahoitusalalla tätä kutsutaan riskien hajauttamiseksi. Kaikkea ei kannata laittaa yhteen koriin. Jos kori heilahtaa, kaikki on menetetty. Ihanteellisessa tilanteessa taideorganisaatio saa rahoitusta niin valtiolta kuin yksittäisiltä lahjoittajilta, säätiöiltä että yrityksiltä.

Varainhankinta kilpailuetuna


Varainhankinta ei ole taide- ja kulttuurialalla Suomessa vielä pakollista. Tämä on hyvä, sillä moni organisaatio ei olisi vielä valmiskaan ja tarvitsee apua valmisteluihin. Toiminta-ajatuksen ja siitä johdetun strategian täytyy olla viimeiseen asti hiottu ja budjettiin linkitetty. Pääviestin täytyy olla kirkkaana mielessä: miksi sijoittaa juuri meidän organisaatioomme ja miksi juuri nyt. Viestintään ja markkinointiin täytyy satsata, jotta päästään varainhankinnan ytimeen: pitkäaikaisten suhteiden luomiseen.

On kuitenkin aivan selvää, että ne taideorganisaatiot, jotka lähtevät kehittämään strategista varainhankintaa ensimmäisten joukossa, saavat lyömättömän kilpailuedun. Yksi kätevä keino on erilaisten jäsenyysohjelmien rakentaminen. Tarjoa mahdollisuus tavata taiteilijoita, ostaa lippuja ensimmäisten joukossa ja kurkistaa verhojen taakse. Kaikki, mitä ei suoraan rahalla saa, kiinnostaa aina.

Miksi et hyppäisi kilpapyörän selkään naapuriorganisaatioiden vielä kävellessä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti