maanantai 30. heinäkuuta 2012

Lahjoittamisen perinteet Amerikassa

Amerikkalainen talouslehti Forbes rohkenee väittää tuoreessa artikkelissaan, että lahjoittajat nousevat merkittävään asemaan maailmanlaajuisesti eri maiden hallitusten vetäytyessä rahoittajina.

Lehden artikkelissa viitataan Warren Buffettin ja Bill Gatesin ”Giving Pledge” -kampanjaan. Vuonna 2010 käynnistetyn kampanjan ideana on houkutella miljonäärit lahjoittamaan merkittävä osa omaisuudestaan hyvään tarkoitukseen, voittoa tavoittelemattomille organisaatioille.

Epäonnistumisesta kampanjaa ei voi syyttää, sillä mukana on jo 81 miljonääriä. Buffett ja Gates hyödyntävät suhdeverkostojaan sekä mediaa ja kiertävät myös maailmassa kertoen kampanjasta.

Lahjoittaminen osa amerikkalaisuutta


Lahjoittamisen (philanthropy) kulttuuri on amerikkalaisuuden ytimessä. Itse asiassa jo toinen teollinen vallankumous 1800-luvun lopulta lähtien toi Amerikkaan paitsi jättiyhtiöt, myös ennennäkemättömän rikkaat liikemiehet, kuten US Steelin Andrew Carnegien ja Standard Oilin John D. Rockefellerin.

Carnegiestä, Rockefelleristä ja heidän kaimoistaan käytetään kaksitulkintaista ”Robber Baron” -nimitystä, sillä rahan alkuperästä ja liiketoiminnan rehellisyydestä on monenlaisia näkemyksiä. Yhtenäistä kaikille oli kuitenkin lahjoittaminen myös hyvään tarkoitukseen – esimerkiksi taiteelle, koulutukselle, lääketieteelle ja tekniikalle. Ei siis ole sattumaa, että maasta löytyy muun muassa Rockefeller University ja Carnegie Hall.

Hyväntekeväisyydestä järjestelmälliseksi lahjoittamiseksi


Lahjoittamisen juuret juontavat Amerikassa 1600-luvun alun kolonialismiin ja vanhasta maailmasta tulleisiin tapoihin. Varhaisissa siirtokunnissa perheet ja naapurit auttoivat pienissä piireissä toisiaan hyväntekeväisyyden tapaan. Uskonnolla oli vahva rooli, sillä tekemällä hyvää toivottiin oikotietä pelastukseen.

Yhdysvaltain itsenäistymisen jälkeen hyväntekeväisyys alkoi etääntyä uskonnosta ja kehittyä hiljakseen laajemman, järjestelmällisemmän lahjoittamisen suuntaan. Hyväntekeväisyys säilyi toki edelleen pienessä mittakaavassa. Lahjoittamista alettiin käyttää myös vaikuttamisen keinona. Valtion roolista muodostui samalla pienempi kuin Euroopassa.

Teollisen vallankumouksen synnyttämät ”ryövärimiljonäärit” nostivat lahjoittamisen tapetille. Myöhemmin maailmansodat saivat aikaan laajamittaista lahjoittamista. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaiset organisaatiot, kuten Ford Foundation, avasivat rahakirstujaan eri puolilla maailmaa. 


Yksittäiset lahjoittavat eniten tämän päivän Amerikassa


Vuotuisten lahjoitusten kokonaissumma on Amerikassa peräti 298 miljardia dollaria.

Yllättäen yksittäiset lahjoittajat muodostavat piirakan suurimman siivun – peräti 73 prosenttia Giving USA:n tuoreen raportin mukaan. Yritysten osuus on vain viisi prosenttia. Toki yritysten osuus on harmaampi, sillä esimerkiksi sponsorointi ei näy näissä luvuissa.

Valtaosa lahjoitusdollareista suuntautuu uskontoon, missä heijastuu yksittäisten lahjoittajien rooli. Yritykset ovat Suomea näyttävämmin esillä taiteen ja kulttuurin parissa, vaikkakin niiden osuus kokonaispotista on maltillinen.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Miksi taide ei houkuta yritysrahaa?

Pian käynnistyvä Pori Jazz on harvinaislaatuinen helmi taiteen ja kulttuurin parissa: se kiinnostaa yrityssponsoreita. Monella muulla kulttuurialan organisaatiolla tilanne on karumpi, sillä Mainostajien Liiton tuoreen barometrin mukaan kulttuuri lohkaisee vain noin 15 prosentin siivun 171 miljoonan euron sponsorointikakusta. Urheilu herkuttelee sen sijaan 57 prosentin lohkollaan.

Yhdysvalloissa taide ja raha elävät varsin erilaista liittoa. Yritykset ovat mukana taiteen ja kulttuurin parissa huomattavasti voimakkaammin ja useammalla tavalla kuin Suomessa. Sponsoroinnin lisäksi ne ovat monesti mukana niin lahjoittajina kuin mitä erilaisempina kumppaneina. Lisäksi kun Suomessa yritysvastuu yhdistetään ympäristöön ja paikallisiin oloihin, Yhdysvalloissa vastuullisina yrityksinä pidetään niitä, jotka lahjoittavat osan tuotoistaan erilaisille organisaatioille - myös taiteelle.

Keväinen Guggenheim-keskustelu nosti taiteen ja rahan liiton jälleen puheenaiheeksi. Helsingin kaupungille oltiin sysäämässä miljoonien eurojen vuotuista rahoitusvastuuta. Yksityistä rahaa ei löytynyt, vaikka esimerkiksi ministeri Stefan Wallin nosti tämän esille jo vuosi sitten.

Missä olivat yritysrahoittajat ja yksityiset rahoittajat? Eikö taiteen ja kulttuurin tukeminen ja kumppanina oleminen ole edelleenkään trendikästä? Kiinnostaako yrityksiä vain yhteistyö urheilun päälajien kanssa? Siitäkin huolimatta, että doping-skandaalit ovat usein kaikkien huulilla?

Taiteen ja rahan liitto elää Yhdysvalloissa


Amerikkalaiset pitävät Suomen taide- ja kulttuurialaa onnekkaana. "Sehän saa valtiolta tukea!" Todellisuudessa valtion tuki jakautuu epätasaisesti ja suurimmat, kuten Kansallisooppera, lohkaisevat ison palan. Moni taiteilija sinnittelee ja hakee epätoivoisesti apurahoja.

Tulevaisuudessa tuki vähentynee entisestään, mikä nostaa yritysrahoituksen ja yksittäisen rahoittajien tärkeyttä. Taide- ja kulttuuriorganisaatiot tarvitsevat yrityskumppaneita sekä yksityisiä lahjoittajia. Tämän lisäksi niiden on kehitettävä markkinointiosaamistaan. Taideorganisaatiot joutuvat lähestymään yrityksiä - halusivat tai eivät.

Yhdysvalloissa lahjoittamisen kulttuuri on osa amerikkalaisuutta paljolti maan omanlaisen historian vuoksi. Kun yksityishenkilö antaa muutaman roposen soppakeittiölle tai katastrofin uhreille, voidaan puhua vielä hyväntekeväisyydestä (charity). Sen sijaan laajempi, organisaatioiden tekemä järjestelmällinen lahjoittaminen (philanthropy) on asia erikseen. Tämä laajempi ilmiö puuttuu Suomesta taiteen parista, eikä ilmiölle löydy kunnollista suomenkielistä sanaakaan.

Yksityiset henkilöt tekevät säännöllisiä lahjoituksia taideorganisaatioille tai nimeävät taideorganisaation jopa edunsaajaksi testamenttiinsa saaden verohelpotuksia ja hyvää mainetta. Yritykset puolestaan ovat mukana taiteen ja kulttuurin parissa niin lahjoittajina, sponsoreina kuin kumppaneinakin.

Tämä uusi blogi seuraa taiteen ja rahan liittoa sekä New Yorkista että Suomesta käsin. Tervetuloa lukijaksi!