Kaiser viittaa kirjoituksessaan ranskalaisten museoiden yhteisörahoitushankkeisiin. Vaikka yhteisörahoitus on yksi oiva keino, varainhankintaa ei kannata Kaiserin mielestä ajatella näin suppeasti. Esimerkiksi isojen lahjoitusten saamiseksi on rakennettava järjestelmällisesti oma suurten lahjoitusten (major girfts) ohjelmansa. Olen asiasta ehdottomasti samaa mieltä.
Puolet tuloista varainhankinnasta
Amerikassa varainhankinta on taideorganisaatioille ja muille yleishyödyllisille organisaatioille elinehto. Kuten Kaiserkin kirjoittaa, kyse ei ole siitä, kumman maan malli olisi parempi. Amerikassa taideorganisaatiot ovat vain ajautuneet tähän, koska valtio on ottanut maassa vetäytyneemmän roolin.
Kuten National Endowment of the Artsin marraskuussa julkaistu raportti kertoo, 45 prosenttia tuloista virtaa kassaan varainhankinnan kautta. Valtion, osavaltion ja paikallisen avun osuus on vain seitsemän prosenttia.
 |
| Lähettäjä Taiteen ja rahan kiistelty liitto |
Esimerkki lahjoittajille osoitetusta muistolaatasta Jazz at Lincoln Centerissä, New Yorkissa.
Organisaatio ja brändi kuntoon
Varainhankinta ei elä omassa lokerossaan. Se on vahvasti sidoksissa organisaation yleiseen toimivuuteen sekä brändiin.
Kaikki lähtee organisaation toiminta-ajatuksesta. Teatteriryhmän tai museon täytyy aivan ensin löytää se oma, erityinen osaamisensa. Sanomattakin on selvää, että taiteen täytyy olla laadukasta. (Laatukriteereistä keskustelu on sitten asia erikseen.)
Sijoitus ja suhteiden luomista
Varainhankinta on sijoitus. Se tarkoittaa aikaa ja työvoimaa. Kenenkään ei voi olettaa tekevän varainhankintaa toisella kädellä. Miksi? Varainhankinta on ennen kaikkea suhteiden luomista ja näiden suhteiden huolellista ja pitkäaikaista hoitamista.
Paukkuja on hyvä kohdistaa karkeasti kolmeen suuntaan: yksityisille lahjoittajille, säätiöille ja yrityksille. Yritykset paitsi lahjoittavat, toimivat myös kumppaneina. Välillä yritysten raha tulee säätiön kautta lahjoituksina, välillä esimerkiksi markkinoinnin tai yhteiskuntavastuun budjeteista.
Kertalahjoituksesta testamenttiin
Varainhankinnan kanavia on monia. Yksityishenkilöitä voidaan kosiskella aluksi kerta- ja vuosilahjoittajiksi. Euroopassa myös kuukausilahjoitukset ovat tavallisia esimerkiksi Amnestylle. Kun lahjoittaja on saatu kiinnostumaan organisaatiosta, hänestä pidetään erittäin hyvää vuolta. Vähitellen osa lahjoittajista siirtyy antamaan suurempia lahjoituksia. Lahjoittajia voidaan houkutella myös testamenttaamaan osa omaisuudestaan taideorganisaatioille.
Oman lukunsa muodostavat erilaiset kampanjat, joita tehdään esimerkiksi uusia rakennuksia tai muita yksittäisiä projekteja varten. Amerikassa myös erilaiset varainhankintatilaisuudet (fundraisers) ovat tärkeä osa varainhankintaa. Jokaisella taideorgainsaatiolla on lisäksi yksi isompi juhlagaala vuodessa.
 |
| Lähettäjä Taiteen ja rahan kiistelty liitto |
Kutsu Dance Theatre of Harlemin vuotuiseen Vision Gala -iltaan.
Onnistuessaan aktiivinen varainhankinta hyödyttää taideorganisaaatiota monella tavalla. Rahoitus jakaantuu useampaan koriin, mikä vähentää riskiä. Lisääntyvä rahoitus mahdollistaa myös uuden sisällön tekemisen. Tämähän on kaikkien tavoitteena? Entäpä, jos esimerkiksi oopperaryhmä saa yrityskumppanuuksien kautta uutta yleisöä? Ja yritys uusia, mahdollisia asiakkaita? Kumpikaan tuskin pahastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti