Hallitus varainhankinnan ytimessä

Kun kiersin aiemmin yritysjohdon kanssa sijoittajatapaamisissa, yksi kysymys nousi aina esille: omistavatko pörssiyhtiön johto ja hallitus oman yhtiön osakkeita. Mikäli vastaus oli ei, sijoittaja nosti kulmakarvojaan: mikä yhtiössä on vikana, kun omakaan johto ei halua sitoutua siihen rahallisesti?

Aivan samalla lailla toiminnanjohtaja ja hallitus ovat keskeisessä roolissa yleishyödyllisissä organisaatioissa Amerikassa. Hallitus on varainhankinnan ytimessä – sekä lahjoittamassa itse että etsimässä lahjoittajia.

Varainhankinnan ydinryhmä

Varainhankinnan yhteydessä puhutaan usein Henry A. Rosson luomasta sidosryhmämallista (constituency model). Tämän mallin keskeinen ajatus on, että organisaatiolla on erilaisia sidosryhmiä, joista toiset ovat keskeisemmässä roolissa varainhankinnassa verrattuna toisiin. Ytimen muodostavat johto, hallitus ja suurten lahjoitusten tekijät.

Varainhankinta lähtee tämän kolmen koplan ydintiimistä. Esimerkiksi oopperatalon johdon ja hallituksen täytyy olla sitoutuneita organisaatioonsa. He lahjoittavat itse ja hankkivat oopperalle myös lahjoittajia. Lähes kaikilla hallituksilla on ”anna ja/tai hanki” -periaate eli jokaisen hallituksen jäsenen täytyy tuoda tietty summa organisaatiolle vuodessa. Tehokas hallitustyöskentely on siis kaukana pelkästä kokouksissa pönöttämisestä ja luottamustoimien keräämisestä ansioluetteloon.

Aktiivisuutta!

Vaikka varainhankinta on kirjattu hallitusten tehtäviin Amerikassa, se ei toimi aina kivuttomasti täälläkään. Carol Weisman antaa The Chronicle of Philanthropyn kirjoituksessaan ohjeita, mitä tehdä, kun hallitus haraa vastaan. Hänen mukaansa hallituksen jäsenenellä on kolme vaihtoehtoa: ”Voit kirjoittaa ison shekin itse (kyllä, elämme vielä shekki-kulttuurissa Amerikassa), voit opetella tekemään itse varainhankintaa tai voit antaa hallituspaikkasi sellaiselle, joka suostuu tähän”.

Weismanin mukaan seuraavat konstit auttavat saamaan hallitusta luontevammin mukaan varainhankintaan:

• Valmistaudu käyttämään paljon aikaa hallituksen jäsenten kouluttamiseen, mikäli varainhankinta on heille uutta.
• Määrittele varainhankinta mieluummin prosessiksi kuin tapahtumaksi. Varainhankinta on ennen kaikkea suhteiden luomista.
• Tarjoa hallituksen jäsenille vaihtoehtoisia tapoja osallistua varainhankintaan. Toisille rahan pyytäminen ei ole luontevaa. Sen sijaan he voivat hyvinkin mielellään auttaa lahjoitusten jälkeisessä suhteiden hoidossa, järjestää tapaamisia työkavereidensa kanssa tai isännöidä kotona tilaisuuksia, joissa esitellään organisaation toiminta-ajatusta.
• Jos mikään yllä mainituista ei toimi, keksi luonteva tapa saada jäsen lähtemään hallituksesta, mutta pysymään muulla tavalla mukana toiminnassa – esimerkiksi työryhmän jäsenenä tai vapaaehtoisena.

Weisman huomauttaa, että vie aikansa, jotta hallituksesta tulee toimiva varainhankinnan koneisto. Työ on kuitenkin aikansa väärtti.